Ma matkustus + lepo
To ap 7km (sis. 5x100m), ip 10km reipasta: 39.54 (avg 153 nousua 142m laskua 201m) (4.53,4.48,4.39,4.16,3.24,3.28,3.34,3.33,3.32,3.38) +5km vr
La ap 9km (sis. 5x100m), ip 4km +5x1min/1min pal +3x3min/1min pal +2km vr + 2x50 penkille nousua VESISATEESSA!
Su 25km (ka 5.11 avg 135 nousua 393m), iltapäivällä kävelyä
--------------------------
Yht 135km juoksua
Ma ap 10km+kylmähoitoa, ip 4km vr +3xkoord +3x80m +3x5x200m/200m pal/5min pal (32,33,33,33,33/31,32,32,31,32/29,30,30,30,29) +2km loppuverr.
La LEPO/ matkustus
Su kevyt 13km (sis 6x100m)
--------------
Yht 129km
Kalevan kisojen kympillä maaliin päästyäni odottivat uudet haasteet. Hieman yllättäen sain maksimoitua teevee aikaa istumalla kylmässä vedessä loppu verryttelyn jälkeen. Toimittaja Kimmo Porttila huomasi jököttäväni roskiksessa ja tuli juttelemaan. Kännykästä hän katsoi sijoitukseni ja ilmeisesti se riitti telkkariin pääsyyn. Olisihan siinä voinut selittää ummet ja lammet, mutta tyydyin vastailemaan toimittajan kysymyksiin.
Jouni soitti samoihin aikoihin ja tarjosi autokyytiä Helsinkiin. Edessä oli siirtymä joka tapauksessa, sillä lento Milanoon lähti klo 6.00 seuraavana aamuna. Olin veljen kämpillä yötä ja huonosti nukutun yön jälkeen tapasin Jounin ja Pauliinan uudelleen sekä Tynin Mikon lentokentällä. Edessä olisi kaksiviikkoinen vuoristossa Sestrieressä (2032m) Italiassa.
Sestrieren leirin suunnittelu oli alkanut jo alkukesästä, kun Mikko kyseli leiriseuraa. Hanne näytti vihreää valoa ajatukselle, joten olin messissä. Majoituksen, lentojen ja auton vuokraamimen onnistuivat kaikki kätevästi netissä. Sestriere paikaksi valikoitui osin siksi, että meistä kukaan ei ole siellä leireillyt.
Lensimme Milanoon, mistä vuokra-autolla ajelimme Sestriereen. Mun tarvitsi vain istua kyydissä ja nauttia palvelusta. Perillä majapaikka löytyi ongelmitta. Aamun klo 4 herätys ja matkustus puolsivat ajatusta lepopäivästä. Vasta seuraavana aamuna otin tuntumaa ohueen ilmaan ja mäkiin. Hölkkäilimme kartasta katsottuja reittejä pitkin. Hengästyin heti pieneenkin mäkeen ja pohkeissa tuntui sunnuntain kisa. Iltapäivällä Mikon kanssa laskeuduimme laakson pohjalle, mistä oli pakko nousta ylöskin. Positiivista oli Pattermouchen laakson pohjan löytyminen, minne palasimme myöhemmin.
Keskiviikkona aamusta löytyi toinen kohtuu tasainen pätkä, jota aamuisin on sen jälkeen tullut juostua. Urheilukentän vierestä löytyy mäen päältä 700m "Baldinin polku", jota voisi myös periaatteessa ahkerasti kiertää. Kävimme Mikon kanssa autolla tutustumassa Sauze di Cesanan laaksoon, mikä ei Boussonin suuntaan joen vartta ajettaessa tuntunut houkuttelevalta; jyrkkää alamäkeä edelleen. Vasta perjantaina älysimme mennä jokea pitkin toiseen suuntaan ja avot Valle Argentera oli loistomesta sen jälkeen kun oli 2km noussut jyrkästi. Paikalta löytyi oikeasti laakson pohja, mitä myös paikalliset matkailijat hyödynsivät. Asuntovaunuja ja telttoja oli paljon ilmeisesti viikonlopun majoitukseen.
Torstaina juoksin Pattermouchessa hyvän kiihtyvän kympin. Ehkä jopa liiankin kovavauhtisen alamäkeen juostuna, sillä olin aika sippi kympin kohdalla vaikka 15km olisi pitänyt juosta. Hölkyttelinkin takaisin autolle 5km ja tein rullauksia. Illalla kyllä väsytti ja huomasi tehneensä kovemman treenin.
Eilen lauantaina piti illasta juosta radalla kovempia vetoja. En älynnyt seurata säätietoja, vaikka uusi Garmini olisi kertonut vesisadetta olevan tulossa. Viiden aikaan alkoi sadella ja lähdin asenteella treenaamaan. Jo alkuverryttelyssä kastui ikävästi, mutta itse vetojen aikana sade muuttui hetkellisesti raekuuroksi. Sitkeästi silti painelin menemään ja kirkkaana mielessä oleva treeni tuli tehtyä. Vauhdit saattoivat ehkä hiukan kärsiä, mutta muuten hyvä treeni. Ilma viileni ja pelkäsin vilustuttavani itseni. Teinkin lyhyen loppuverkan ja palasin majapaikkaan lämpöiseen suihkuun.
Koko ensimmäisen viikon Garminin Fenix5s ja sen mittaama harjoittelukuorma antoivat tietoa, että kroppa on kovilla. Torstain reipas nosti käyrän jyrkkään nousuun, mutta onneksi jo seuraavina päivinä se lähti laskuun.
Sunnuntain pitkä lenkki lähti liikkeelle takkuisesti. Juoksu ei alussa tuntunut kulkevan yhtään, mutta onneksi kone lähti pikku hiljaa käyntiin. Löysin uuden tien, joka johti rinteessä olevaan pikkukylään. Maisemat olivat jyrkät ja aivan huikeat! Paluumatkalla juostavia kilometrejä ei ollut paljoa jäljellä ja sain tavoitellut 25km täyteen. Olo oli lenkin jälkeen hyvä ja kävin ulkona syömässä. Keli oli aurinkoinen ja kävelin Sestrieren kylää ympäri. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja seurasin mm. hupimielessä järjestettyä pikkuautojen alamäkikisa. 
Maanantaina suostuin herätä normaalia aikaisemmin, kun Mikko pyysi aamukenkille Battermoucheen. Kympin lenkki sujahti mukavasti ja istuskelu +8 asteisessa vuiristopurossa sen jälkeen viilensi mukavasti jalkoja. Iltapäivällä juostut lyhyet ratavedot kulkivat yllättävän hyvin 5min sarjapalautuksella. Vedin setin piikkareilla ja jalat toimivat hyvin. 
Tiistaina oli kevyt kahden lenkin päivä, joista toinen iltapäivällä Battermouchessa. Sieltä löytyy joki ja laakso, mutta vesi virtaa aika vauhdilla. Se tietää sitä, että nousua on kuin onkin aina jonkin verran lenkin aikana. Positiivista taas on vuoripuron +8 asteinen vesi, joka palauttaa jalkoja väkisinkin. 
Keskiviikon reippaan iltalenkin juoksin Valle Argenterassa Sause di Secenaan päin eli Sestrierestä alas toiseen suuntaan kuin edellispäivänä. Löysimme paikan sattumalta edellisviikolla. Paikalliset leiriytyvät laaksossa teltoissa ja paikka on muutenkin kaunis paikka kahden vuoren välissä. Tein treenin jälkeen videon, jonka pistän tänne myöhemmin. Juoksin 2km verkan jälkeen 11km reipasta ylämäkeen n.4.10 vauhdilla ja alamäkeen takaisin tullessa 3.40 vauhdilla. Päälle vedin 10x100m verkkoineen. Täytyy kyllä myöntää, että korkealla treenaaminen on kohtuu raskasta. Tuonkin treenin jälkeen nimittäin ihan mielelläni istuskelin viilentävässä vuoristopurossa. :)
Torstaina oli pakko palautella seuraavan päivän kovaa varten. Illalla tosin Mikon kanssa innostuimme hieman reippailemaan eikä neljän ja puolen vauhti mäkeen ole jutteluvauhtia. Enemmän ajateltavaa sen sijaan aiheutti Garminin sykevyön toimimattomuus. Vaihdoin patterit siihen jo kerran leirin aikana, mutta se keräsi kosteutta ja jouduin uudelleen laimata ruuvimeisseliä kellosepältä. Ärsyttävästi vyö ei herännyt henkiin ja jouduin kåyttämään kellon rannemittausta. Se näytti ylikorkeita lukemia torstaina ja kello tulkitsi reenanneeni taas kovaa. Tästä syystä juoksun suorituskyky meni yli optimim eli rasituksen puolelle mentiin ja kello kehottaa palauttelemaan. Sinänsä asia ei haittaa koska leiri päättyy ja lepoa on edessä.
Hirtin kelloni ranteeseen perjantaina niin tiukalle kuin sain ja syke alkoi näyttää mitä pitikin. Perjantan kaksitonnisissa sykkeet näytti alle anakynnyksen (170) 3.30 vauhdissa, mitä pitikin. Pientä leiriväsymystä oli kropassa enkä uskonut jaksavani viittä vetoa. Tsemppasin itseäni ajatuksella, että Mo Farah juoksee illalla kympin Lontoon MM-kisoissa. Viides veto menikin kivasti ja jaksoin jopa kiristää vauhtia. Loppuverryttelynä juoksin avojaloin nurmikolla ja nautin onnistuneen leirin saldosta.
Lauantai on matkustuspäivä Suomeen ja päätin pitää lepopäivän. Se on kokonaisuutta ajatellen ehkä järkevä ratkaisu. Pikkasen olisi toki ehtinyt kilometrejä saada mittariin, mutta ihan hyvä leirin saldo on kuitenkin. Palaillaan taas blogipäivityksen merkeissä Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti